Heippa kaikki lukijat!

Tämä blogi kertoo siis meidän molempien Juha-Matin sekä minun, eli Emmin, työharjoittelujaksosta Kanadan Sudburyssä. Harjoittelujaksomme elokuusta lokakuuhun 2015 sisältää varmasti monenlaisia käänteitä ja on mukava tallentaa niitä sitten muistoiksi näin blogin muodossa. Koska tämä blogi on kirjoitettu osana työharjoittelujaksoa, sen tehtävänä on tuoda esille työssä oppimiamme asioita ja sitä ammatillista kehittymistä jota lähdimme täältä molemmat hakemaan. Yritämme parhaamme mukaan lisätä blogiin myös kuvia matkan varrelta!

Kerromme myöhemmissä päiväkirjamerkinnöissä enemmän tulevasta harjoittelupaikastamme ja suunnitelmana on kirjoittaa päiväkirjaa vuorotellen mahdollisimman aktiivisesti. Tässä ensimmäisessä postauksessa avaan hieman omia lähtöfiiliksiäni ja kerron seikkailustamme Torontossa.

------------------------------------

Tunnelmat Helsinki-Vantaan lentokentälle matkatessa olivat jännittyneet ja ristiriitaiset. Tulikohan sitä pakattua kaikki tarvittava mukaan? Tai mitä jos pakkasin aivan liikaa mukaan? Ostin vaihtomatkaa varten uuden rinkan, sillä ajattelin että sen kanssa olisi kaikista helpointa matkustaa jos mielisin vielä työharjoittelujakson päätyttyä lähteä reissaamaan muualle Kanadaan tai jopa Yhdysvaltoihin... Hoidin myös matkavakuutusasiat hienosti viime tingassa automatkalla lentokentälle. Onneksi nykyaikana kaikki on käden ulottuvilla puhelimessa ja vakuutusasiat hoituivat nopeasti yhdellä soitolla. Huokaisin helpotuksesta, sillä nyt ei tarvitsisi pelätä enää matkatavaroiden puolesta. Tunnettuna stressaajana olin nimittäin maalaillut jo kaikki mahdolliset kauhukuvat mielessäni rinkan varastamisesta sen hajoamiseen... Lähtiessäni kotoa Lappeenrannasta kaikki tuntui olevan niinkuin ennenkin. Kesä ei ollut päässyt edes kunnolla alkamaan, sillä heinäkuun lopulla aurinkoisia päiviä ei oltu nähty kuin muutama. Olin tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä koko kesän sekä käynyt lähes viikoittain tekemässä yövuoroja vahtien muistisairasta isoisääni, joten lähtö Kanadaan tuntui aivan kuin lomamatkalta. Vasta katsoessani tyhjää opiskelija-asuntoani ymmärsin etten olisi tulossa aivan hetkeen takaisin.

Lentokentällä tapasin tulevan matkakumppanini Juha-Matin. Tapasimme tällöin vasta toista kertaa, sillä opiskelemme eri ammattikorkeakouluissa emmekä tunteneet entuudestaan ennen vaihtoon lähtöä. Juha-Matin näkeminen lievitti stressiäni ja kahdestaan tuntui ettei tarvitsisi pelätä eikä stressata enää mitään. Tuntui paljon mukavammalta lähteä matkaan kahdestaan. Matkamme alkaisi siis ensin Islannista josta jatkaisimme kohti Kanadaa. Halusimme lomailla hieman ennen rankkaa harjoittelurupeamaa ja olimme yhdessä päättäneet kohteeksi miljoonakaupunki Toronton. Lennot Helsingistä Reykjavikin kautta Torontoon sujuivat hyvin. Mitä nyt molempien rinkat jäivät Islannin lentokentällä yöksi "laukkuhotelliin", koska emme olleet Helsinki-Vantaan lähtöselvityksessä tajunneet sanoa että tarvitsemme rinkkoja Reykjavikissa... Islannin lentokenttäbussissa tapasimme todella mukavan suomalaistytön, joka oli myöskin matkalla Torontoon samoilla lennoilla. Hänen kanssaan vietimme iltaa kaupungilla ja yövyimmekin lopulta samassa hostellissa. Porukalla hengailu ja rento rupattelu helpotti kummasti matkajännitystä. Reykjavik ja sen lähimaisemat näyttäytyivät karuina ja askeettisina. Sää oli harmaa, tuulinen ja KYLMÄ (varsinkin pelkässä t-paidassa, koska kaikki vaatteeni olivat tietenkin rinkassa... onneksi sain Juha-Matilta hupparin lainaan!) Kaupungin keskusta huusi tyhjyyttään ja joka paikassa mainostettiin vain retkiä ja vaelluksia saaren muihin osiin. Yhteen ääneen totesimmekin että jos tulisimme käymään Islannissa uudestaan olisi ehdottomasti lähdettävä seikkailemaan sen karuun luontoon, sillä pääkaupungin keskusta ei tarjonnut juurikaan mitään parin ravintolan ja kuppilan lisäksi. Harmittavasti ajanpuutteen vuoksi emme tällä reissulla ehtineet edes pulahtamaan yhteenkään kuumaan lähteeseen.

Ennen matkaa olin tutkaillut Couchsurfing-sivustoa jonne olin rekisteröitynyt jo muutama vuosi sitten. Tiesin kuinka sohvasurffaus toimii, mutten ollut ikinä yöpynyt kenenkään sohvalla saati majoittanut ketään pieneen opiskelijayksiööni. Nyt tuntui kuitenkin oikealta ajalta kokeilla tuota sohvasurffausta ensimmäistä kertaa! Päätimmekin hieman säästää matkabudjetissamme ja laadin sivustolle julkisen matkasuunnitelman. Pian sain ystävällisiä yhteydenottoja joissa tarjottiin majapaikkaa Toronton vierailumme ajaksi. Edellisenä päivänä ennen lähtöä skypettelinkin sitten mahdollisen "hostimme" kanssa ja sovimme käytännönjärjestelyistä.

Toronton matkamme alkoi jälleen jännittävästi kun yritimme suunnistaa oikeaan osoitteeseen jonka sohvasurffaus isäntämme oli meille antanut. Tai meillä ei oikeastaan ollut edes tarkkaa osoitetta, sillä kiireessä en ollut muistanut laittaa ylös kuin vain kaupunginosan ja tienristeyksen... Noh, päässäni muistin onneksi tarkasti kuinka minulle oli skype-keskustelussa selostettu ohjeet majapaikkaamme. Kahden bussimatkan, yhden metromatkan sekä vielä yhden ratikkamatkan jälkeen olimme saapuneet kohteeseemme. Toronton Little Italy lähiö pursusi ihmisiä ja mitä erilaisimpia kauppoja, kojuja ja ravintoloita. Lämpötila lähenteli 30 lämpöastetta ja olimme hiestä märkiä. Olo oli aivan epätodellinen ja silmät pyöreinä katselimme kaupungin menoa. Onneksemme Abhi, sohvasurffaus isäntämme, oli juuri lähtenyt asunnostaan ulos ja bongasi meidät muutaman metrin päästä asuntonsa tienristeyksestä palloilemasta. Kuvasta "tutun" ihmisen näkeminen tuntui huojentavalta ja halasimme vierasta ihmistä kuin pelastajaamme. Tai ainakin minä halasin haha :D

Isäntämme Abhi vaikutti heti ensitapaamisella samanlaiselta kuin olin keskusteluissamme ja skypessä kuvitellutkin Rentoon ja avoimeen Kanadalaiseen tapaan hän otti meidät vastaan kuin ystävinään ja esitteli pienen kaupunkiasuntonsa. Heti tavaroiden purkamisen jälkeen suuntasimme yhdessä läheiseen ravintolaan syömään. Abhin puheesta ja kysymyksistä ei ollut tulla loppua ja jet lagin ja kaiken hässäkän jälkeen tuntui että tarvitsimme Juha-Matin kanssa vain lepoa. Ensimmäisenä iltana päätimmekin Juha-Matin kanssa vain pyörähtää Little Italyn lähiympäristössä ja mennä ajoissa nukkumaan.

Viivyimme Kanadan suurimmassa 2,6 miljoonan asukkaan kaupungissa Torontossa 4 päivää. Aika kaupungin sykkeessä vierähti nopeasti, mutta ehdimme sinä aikana koluamaan Koreatownin sekä Chinatownin ympäristöt, näkemään kuuluisat Niagaran putoukset sekä vierailemaan Toronton edustalla sijaitsevalla Toronto Islandsilla. Eri kulttuurien omissa "lähiöissä" vieraileminen oli mielenkiintoista. Kiertelimme myös Kensington Market nimisessä lähiössä jossa näimme jos jonkinmoista rastafaria ja räppäriä, sekä ruokapaikkoja jotka tarjosivat ruokaa ja herkkuja jokaisen mahdollisen maan kolkasta. Torontossa kävimme myös korkealla yläilmoissa nimittäin CN Towerissa! CN Tower sijaitsee aivan Toronton keskustassa ja se on tietoliikenne- ja näköalatorni. 553,33 metriä korkea torni oli maailman korkein torni rakennusvuodestaan 1975 vuoteen 2007 saakka, jolloin titteli siirtyi Dubaissa sijaitsevalle Khalifa ibn Zayidin tornille. Juha-Matin pyynnöstä maksoimme hieman ekstraa päästäksemme "SkyPodiin" ja kapusimme niinkin korkealle kuin 447 metriin. Näkymät ylhäältä olivat huikeat ja olimme tyytyväisiä päätökseemme vierailla tornissa yöaikaan. Kaupungin valot pääsivät oikeuksiinsa ja todistimme myös hurjan näköisen, kauempana riehuneen ukkosmyrskyn salamoineen. Niagaran putousten näkeminen oli hieman pidempi reissu ja jouduimme jälleen käyttämään Kanadan paikallisliikennettä. Niagaran putoukset sijaitsevat suurten järvien, Erien ja Ontarion välisessä Niagarajoessa. Järvien välinen kannas on noin 45 kilometrin levyinen. Kanadan ja Yhdysvaltojen välinen raja kulkee joessa. Itse putousten kohdalla on kaksi Niagara Falls -nimistä kaupunkia, joista toinen on Kanadan, toinen Yhdysvaltojen puolella. Itse putousten näkeminen oli tietysti "amazing" ja "unbelievable" - eli ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka monet olivatkin kritisoineet paikan kaupallista meininkiä sekä sen ympärille rakennettua turistrysää kasinoineen.

Sunnuntaipäivänä kiitimme sohvasurffaus isäntäämme mielettömästä vieraanvaraisuudesta ja lähdimme lampsimaan kohti Greyhound-bussiasemaa. Edellisyön valvominen tuntui taas koko kropassa ja odotin kauhulla edessä siintävää noin 5 tunnin bussimatkaa. Onneksemme bussi oli hyvin ilmastoitu ja varusteltu wifillä (joka sitten toimi vain 15 minuuttia alkumatkasta...) Matkalla Torontosta Sudburyyn maisemat vaihtuivat tutumman näköiseen vihreään ja kallioiseen maastoon. Jossain vaiheessa bussimatkaa ei oikein tiennyt ollaanko nyt menossa bussilla takaisin Lappeenrantaan vai väkiluvultaan Pohjois-Ontarion suurimpaan kaupunkiin. Päätepysäkillä meitä odottelikin jo kaksi Finlandia Villagen asukasta, Aune ja Fred, jotka ystävällisesti kyyditsivät meidät tulevaan harjoittelupaikkaamme jossa tulisimme myös majoittumaan seuraavat kolme kuukautta. Siitä lisää seuraavassa päiväkirjamerkinnässä...

 

- Emmi