perjantai, 9. lokakuu 2015

Kuinka kohdata muistisairas ihminen

Hei!

Osallistuimme Juhan kanssa tiistaina 6.11. vapaaehtoisille tarkoitettuun koulutukseen Finlandia Kylällä. Koulutukseen osallistujat olivat paikallisia eri-ikäisiä ihmisiä, jotka halusivat esimerkiksi käydä ulkoiluttamassa asukkaita tai käydä muuten vain vierailuilla. Koulutuksessa Finlandia Kylän "CEO" eli toimitusjohtaja David Munch esitteli itsensä, Finlandia Kylän arvot ja mission sekä kertoi hieman talon toiminnasta. Tämän jälkeen kävimme läpi vapaaehtoiskoordinaattori Jeannen kanssa mitä vanhenemismuutoksia ikääntynyt ihminen kohtaa ja kuinka ne näkyvät ikääntyneen käytöksessä. Puhuimme myös muistisairauksista ja muistisairaan ihmisen kohtaamisesta. 

Koulutuksen aikana katsoimme alla linkitetyn videon jossa Naomi Feil, Amerikkalainen jo eläkkeelle jäänyt entinen sosiaalityöntekijä kertoo kuinka kohdata muistisairas. Videolla hän selittää, mitä sympatia ja empatia tarkoittavat ja mitä empaattinen vuorovaikutus käytännössä on. Todella katsomisen arvoinen video! Monesti opiskeluissa ja työharjoitteluissa olen kuullut luokkatovereideni tuskailevan miten vaikeaa on kohdata ikääntynyt ja erityisesti jo muistinsa menettänyt ihminen. Kouluissa ei oikein opeteta mitä sanoa tai miten toimia, kun vuodeosastolla makaava vanhus ärähtää "kuka varasti lempikoruni" tai se yleisin "haluan vain kuolla pois...". Video antaa muutaman käytännönvinkin mitä tehdä vastaavissa tilanteissa. Ja empaattista vuorovaikutustahan voi käyttää kaikenikäisten ihmisten kanssa! 

https://youtu.be/ESqfW_kyZq8

 

- Emmi

torstai, 8. lokakuu 2015

Sosionomin harjoittelun reflektointia

-Harjoittelu lopuillaan, joten pientä kertausta mitä oon oppinu ja minkälaisia ajatuksia oon käynyt läpi.

Oppia ikääntyneiden kanssa työskentelystä tuli valtavasti. Aikaisempi kokemus vanhustyöstä oli hyvin vähäistä. Koulun seniorityön kurssi antoi hyvin löyhät eväät vanhusten kanssa työskentelyyn sillä vanhusten kohtaamisesta, muistisairauksista, hoivakodin toiminnasta, omaisten tarpeista eikä muistisairaiden kanssa työskentelystä ollut minkäänlaista käsitystä. Ensimmäisen vuoden syksyllä olin tehnyt projektin pienryhmän kanssa vanhusten tuettuun palveluasumiskeskukseen mikä toi hiukan apua vanhusten ryhmien vetämiseen.

Tietämättömyyden tuomaa ahdistusta aloin lievittämään tutustumalla netistä löytyviin lähteisiin muistisairauksista. Opin lähteistä lukemalla dementiasta, alzheimeristä ja parkisonin taudista. Näistä muistisairauksista opin eniten työskentelemällä näiden sairauksien kanssa elävien ihmisten kanssa. Tuntui todella vaikealta toimia ihmisten kanssa, jotka käyttäyvät oudosti, ei oikein tiedä mitä kuuluisi tehdä ja sanoa tai miten reagoida erilaisiin asioihin esimerkiksi kun dementia potilas toistaa muutaman minuutin välein mistä kaupunigsta on kotoisin tai alkaa yhtäkkiä huutamaan minulle.

Ikäihmisten kohtaaminen ei ole niin itsestään selvää mitä se saattaa kuulostaa. Seniorikansalaisilla on takana pitkä elämä, jonka aikana on tapahtunut lasten syntymisistä läheisten kuolemaan, sota-aikaa, siirtolaisaika, opiskeluja, työskentelyä, huonoja ja parempia aikoja. Nuorena opiskelijana on haastavaa ymmärtää sitä kaikkea mitä he ovat kokeneet elämän aikana. Siihen samaan kokemusmaailmaan pääsemiseksi pitäisi työskennellä hyvin pitkään että pystyy ymmärtämään heitä. Sosionomin tehtävänä minun on tärkeää ymmärtää asukkaan tämän hetkinen tilanne elämässä ja minkälaisia palveluita hän tarvitsee. Koen kuitenkin tärkeäksi Finlandia Villagen kaltaisen paikan hoivakodissa tärkeäksi sen että henkilökunta pyrkii ymmärtämään ihmisten taustakulttuureja. En usko että suomalainen asukas nauttii siitä että hänelle soitetaan 20-luvun kanadalaista country –musiikkia suomalaisen musiikin sijasta. Tai asukkaalle järjestetään bingoa ja levyraatia vaikka hän tykkäisi enemmän liikkua luonnossa. Asukkaiden on tärkeää saada itseään kiinnostavaa ohjelmaa hoivakotiin sillä jos heille ei järjestetä kiinnostavia aktiviteetteja niin se syrjäyttää asukkaita pois yhteisöstä, koska kuuluvuuden tunnetta ei synny.

Tutustuin myös Finlandia Villagen historiaan ja sen toimintaan. Finlandia Villagessa toteutetaan jatkuvaa hoitoketjua. Tällä tarkoitetaan sitä että asukas voi tänne kylään muuttaessa tulla asumaan täysin itsenäisesti. Asukkaan vanhetessa hänet voidaan siirtää asumaan tuettuun asumiseen ja lopulta hoivakotiin, kun avun tarven nousee niin suureksi. Asukkaalla on hyvä jatkumo eikä asuinalue muutu radikaalisti missään vaiheessa.

Reflektointia henkilökunnan kanssa tapahtui hyvin vähän, koska Finlandia Villagessa ei työskente yhtään sosiaalityöntekijää. Työskentely oli hyvin itsenäistä, kokonaan omalla vastuulla mitä teen harjoittelussa. Tehtävänä oli luoda ohjelmaa ja tavata kahden kesken hoivakodin asukkaita. Pidimme yhdessä toimintaterapia opiskelijan kanssa kaksi viikkoisen veteraanikuntoutuksen ja viikottaisen Suomikerhon. Veteraanikuntoutus ja Suomikerho oli täysin meidän suunnittelemia ja ohjaamia. Aktiviteettien ja ohjelmien toteutumista ei ollut kukaan ohjaaja kertaakaan valvomassa, eikä niiden arviointi olisi mahdollista, koska ohjelmat järjestettiin suomeksi eikä oikeanlaista työntekijää arviointia tekemään löydy.

Kanadassa tapahtuva harjoittelu poikkeaa paljon Suomessa toteutuvasta harjoittelujaksosta. Sopeutuminen vieraan maan kulttuuriin, erilaisiin toimintatapoihin, ihmisiin ja paikkaan missä tulee asumaan muutaman kuukauden. Suomesta tulevat opiskelijat ovat hyvin paljon odotettuja asukkaiden keskuudessa. Yllättävä havainto asukkaista oli se ettei kovin useat ikävoi Suomeen lähes laisinkaan. Monet ovat niin tyytyväisiä elettyyn elämään Kanadassa ja nykyiseen hetkeen. Suomiopiskelijat tuovat mukavaa piristystä arkeen ja mahdollisuutta keskustella niistä juurista mistä he ovat lähteneet ja opiskelijat tuovat tietoa tämän hetken Suomesta. 

-Juhis

 

perjantai, 25. syyskuu 2015

Pullanpaistoa

Perjantaina 25.10. osallistuimme Juha-Matin kanssa pullanpaistoon Finlandia Kylän suomalaisnaisten kanssa. Naiset kuuluvat kylän naistoimikuntaan ja keräävät pullanmyynnillä rahaa Finlandia Kylälle. Tässä taas yksi hieno esimerkki asukkaiden tiiviistä yhteisöllisyydestä. Pullaa paistetaan joka kuukausi ja lisäksi naiset keräävät varoja myös erilaisilla käsityötuotteilla ja myyjäisillä. 

12039716_10156078575090181_4964960403248

Myös me suomioppilaat pääsimme pullanpyörittelyyn ja letitykseen mukaan. Kovasti saimme neuvoja ja ohjeita kuinka pulla letitetään "oikeaoppisesti", mutta saas nähdä jäikö oppi kuitenkaan päähän :D Sen verran nopiaan tahtiin mummot pullia pyörittelivät ja letittivät. Ja päivän aikana pullapitkoja syntyikin yli sata kappaletta! Pullataikina vaivattiin onneksi koneellisesti, mikä helpottaa työskentelyn raskaimmassa vaiheessa eli taikinan vaivaamisessa. Kenenkään ei tarvinnut vaivata käsivoimin taikinaa alusta loppuun. 

12037996_10156078575310181_4073860538143

Alla kuvassa Juha-Matti pullanletityspuuhissa.

12046573_10156078574230181_2926593698632

12020047_10156078575425181_7855550950864

Pullanpaistoon kuuluu monenmonta työskentelyvaihetta. Jokainen asukas osallistui toimintoihin toimintakykynsä mukaan; yksi sekoitteli taikinaa ja huolehti taikinakoneesta, osa asukkaista letitti vain pullia, muutama voiteli kohonneita pullia ja toiset huolehtivat uunin käytöstä. Iäkkäillä ihmisillä usein reuma ja muut kivut vaivaavat, joten oli kiva nähdä silti niin monen asukkaan osallistuvan pullanpaistoon. Tosin miehet puuttuivat kokonaan näistä kuvioista...

11181779_10156078575200181_8215928633860

Valmiita pitkoja myytiin pitkin päivää halukkaille Finlandia Kylän asukkaille ja myös henkilökuntaa kävi ostoksilla. Pullantuoksu leijaili joka puolella ja houkutteli myös ohikulkijoita katsomaan mitä Finlandia Kodin salissa tapahtuu. Suomalaisten tekemä pulla on täällä erityisen suosittua ja maultaan ihan erilaista kuin paikallinen pulla. Tosin ei kyllä siltikään vedä ihan vertoja äidin tekemälle pullalle vaikka hyvää onkin! :D 

12027532_10156078574960181_7005187424455

- Emmi

torstai, 24. syyskuu 2015

Lunch and Learn

Keskiviikkona 23.9. lähdin "Lunch and Learn" apuväline-esittelyyn toimintaterapeutti Nathanin kanssa. Alla esite tapahtumasta;

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202015-09-24%20kell

Lunch and Learn tarkoittaa siis lounastapaamista, jossa esitellään samalla paikallisille kuntoutusalan ammattilaisille apuvälineitä. Monet terapeutit ovat työssään kiireisiä, joten lounaalla on pyritty houkuttelemaan paikalle osallistujia. Apuväline-esitteljänä toimi Kanadan Invacaren tuote-esittelijä, joka esitteli alueen toimintaterapeuteille ja fysioterapeuteille Invacaren uusimpia tuotteita. Apuväline-esittely järjestettiin paikallisen apuvälinekeskuksen/myymälän tiloissa.

Jokainen osallistuja sai Invacaren uusimman katalogin ja infoläpysköjä esiteltävistä tuotteista.

12004101_10156075935830181_3386085335554

Alla kuvia myymälästä...

12011159_10156075934500181_9486695910228

12036402_10156075934855181_6234767500492

12039689_10156075935600181_5358686268744

Alla kuva Invacaren pyörtuolista, jonka selkänojaan on tullut uudistuksia. Selkänojan saa eri syvyydellä ja kaarevuudella ja sen irroittaminen ja vaihtaminen on helppoa. Kuvassa myös pyörätuoliin saatavia erilaisia istuinpehmusteita eri käyttötarkoituksiin.

12046645_10156075935705181_2835192408571

Invacaren uusin innovaatio nimeltään "Libre". Jopa ROHO:n käyttäjät ovat kehuneet Libreä paremmaksi kuin tähän asti parhaana pidetty ROHO. Siinä painetta vähentää erityiset geelityynyt ja vaahtomuovin erikoisrakenne. Itsekkin kokeilin tuotteita ja istuin eri pehmusteiden päällä. Geelityynyt tuntuivat mukavilta ja tasapainottivat painetta tuntuvasti. Ne myös liukuvat käyttäjän liikkuessa ja erityisesti jäi mieleeni esittelijän puhe siitä että pehmusteen geelityynyt "lukitsevat" käyttäjän lantion parempaan asentoon kuin esimerkiksi ROHO.

12033191_10156075935320181_5553058014523

Apuväline-esittelijä mainosti myös Invacaren uusinta sähkökäyttöistä sairaalasänkyä. Sängyssä oli säätövaraa joka suuntaan ja erityisesti jäi mieleeni se, ettei sängyn säätämisestä kuulunut lainkaan ääntä! Kaukosäätimen näppäimet oli myös värikoodattu käytön helpottamiseksi. Sänkyyn sai erilaisia tankoja ja härpäkkeitä helpottamaan sängystä nousua jne. Sängyn hinnaksi esittelijä kertoi noin 24 000 dollaria jonka asiakas maksaa itse kokonaisuudessaan. Harvalla on siis varaa vastaavanlaiseen luksukseen... Ontarion osavaltio maksaa siis pyörätuoleista 75% kuluista yms välttämättömät apuvälineet esim. suihkuun ja vessaan. 

12027599_10156075935030181_1799031791827

Alla kuvaa eräästä Invacaren patjamallista, joka on painetta vähentävä. Sopii erityisen hyvin siis asiakkaille jotka makaavat suuren osan päivästä sängyssä ja ovat suuressa riskissä saada painehaavoja. 

12038289_10156075935165181_2069285604231

Myymälän nurkasta bongasin myös tälläisen antiikkiesineen, ikuisuuksia vanhan pyörätuolin! Kyllä on apuvälineet hieman kehittyneet vuosien varrella.

12042837_10156075934655181_8897367355940

- Emmi

tiistai, 22. syyskuu 2015

21.9. Melontaretki

Maanantaina suuntasimme Finlandia Kylän vieressä sijaitsevalle Ramsay järvelle melomaan. Ilma oli mitä mahtavin ja järvi lähes peilityyni. Saimme kanootin lainaksi Mairelta. Meloimme kolme tuntia ja pysähdyimme Moonlightbeachille syömään eväitä.

12004062_10156066286055181_5168781273345

12019771_10156066286605181_1877238910614

melomassa2.jpg

Melomassa3.jpg

Melomassa4.jpg

Melomassa.jpg

Järven rannalle on rakennettu aika hienoja linnoja ja lukaaleja. Harvalla on varaa asua aivan rannan läheisyydessä sillä siellä kiinteistövero on kalliimpi kuin muualla.

Melomassa7.jpg

Melomassa8.jpg

melomassa10.jpg

Meloimme pienen saaren ohi ja tottakai sinne oli pistetty pystyyn lipputanko jossa liehui Kanadan lippu.

Melomassa9.jpg

Retken jälkeen istuskelimme vielä Mairen luona ja tarinoimme hetken ajan... Tällaisen pahkasta tehdyn puuvadin bongasimme hänen olohuoneen hyllyltä. Aika hieno!

12032003_10156066285685181_3581140669682

Hauskan näköinen kivestä tehty pihakoriste. Näyttää ihan sellaiselta kivikasvolta joita voi nähdä Pääsiäissaarilla.

12039721_10156066285105181_7056206362684

- Emmi

  • Kuvia

  • Emmi ja Juha-Matti

    Toimintaterapeuttiopiskelija Emmin ja sosionomiopiskelija Juha-Matin päiväkirja kolmen kuukauden työharjoittelujaksosta Kanadan Sudburyssä.