Veteraanikuntoutus

Veteraanikuntoutus alkoi maanantaina ja kestää seuraavan viikon perjantaihin. Sunnuntaina saimme majataloon asukkaaksi pariskunnan, jonka mies on osallistunut sotaan. Veteraanikuntoutukseen pääsee myös veteraanien puolisot. Kuntoutus järjestetään kerran vuodessa kahden viikon mittaisena jaksona. Finlandia villagessa on henkilö, jonka vastuulla kuntoutuksen toteuttaminen on aina ollut. Yleensä myös kuntoutukseen pyydetään Suomesta opiskelijoita, jotka auttavat järjestelyissä. Tänä vuonna olemmekin itse suunnitteleet kahden viikon päiväohjelmat ja vedämme ne itse. Ohjelma alkaa yhdeksältä ja loppuu kahdelta.

Ohjelma on tähän mennessä koostunut jumppaamisesta liikuntasalista, ulkoilusta, vesijumpasta, pelaamisesta, muistinvirkistämistä eri peleillä ja levyraati. Veteraaneilla on mahdollisuus lähteä Suomeen kuntoutukseen mutta kovin usea ei pysty lähtemään heikon kunnon vuoksi.Paljon veteraaneja on myös jäänyt kokonaan kuntoutuksen ulkopuolelle, koska eivät pysty enään huonnon kunnon takia ollenkaan osallistumaan toimintaan. 

Dokumentoimme kuntoutuksen toteutuskerran kirjaamalla suunnitelmat tietokoneelle ja kirjoittamalla jokaisesta ryhmäkerrasta raportin. Dokumentointi jää Finlandia villageen seuraaville opiskelijoille, jotta he voivat käyttää sitä apuna tulevia kuntoutuksia suunnitellessa. Dokumentoinnin avulla haluamme myös että Finlandia Village voi kehittää veteraanikuntoutusta.

Suomikerho

Järjestimme perinteisen Suomikerhon, jota suomalasiet opiskelijat vetävät Finlandia Villagessa. Suomikerhon tarkoituksena on järjestää aktiviteetteja ja toimintaa suomalaisten asukkaiden iloksi sekä luoda heidän välille yhteisöllisyyttä. Kerhossa kisailemme, pelaillaan, lauletaan, ulkoillaan, jumpataan, tuodaan suomalaista kulttuuria Kanadaan, muistellaan ja tehdään mitä vain asukkaat haluavat. 

Ensimmäisellä kerralla aloitimme ryhmään tutustumisen. Ryhmäläiset olivat toisilleen tuttuja mutta me emme olleet kaikkien kanssa vielä tavanneet. Tutustumisleikissä jokainen sai vuorollaan kertoa oman toisen nimen, äitinsä tyttönimen, lapsuuden haaveammatin ja isän kotipaikkakunnan. Leikki toimi hienosti, koska jokainen pääsi muistelemaan mukavia asioita menneisyydestä eikä kyseiset vastaukset jokaisella muistunut helposti mieleen. Sen jälkeen kävimme jokaisen nimet vielä läpi. 

Pelasimme esittäytymisten jälkeen heittopeliä, mikä oli asukkaille jo entuudestaan tuttu. Siitä oli ryhmäläiset tykkäsivät kun jokainen sai vuorollaan heittää seitsemän hiekkapussia maalitauluun. Lopuksi laskimme pisteet yhteen ja selvitimme voittajan. Ryhmäkerran lopuksi keräsimme asukkaiden ideoita ja toiveita siitä minkälaista ohjelmaa he haluavat suomikerhoon. 

Dokumentoimme suomikerhon samalla tavalla kuin veteraanikuntoutuksen. Raportoimme jokaisesta kerrasta mitä olemme tehneet ja miten olemme onnistuneet sekä mitkä asiat eivät menneet niin kuin oltiin ajateltu. 

-Juhis