Osallistuimme Juhan kanssa tiistaina 6.11. vapaaehtoisille tarkoitettuun koulutukseen Finlandia Kylällä. Koulutukseen osallistujat olivat paikallisia eri-ikäisiä ihmisiä, jotka halusivat esimerkiksi käydä ulkoiluttamassa asukkaita tai käydä muuten vain vierailuilla. Koulutuksessa Finlandia Kylän "CEO" eli toimitusjohtaja David Munch esitteli itsensä, Finlandia Kylän arvot ja mission sekä kertoi hieman talon toiminnasta. Tämän jälkeen kävimme läpi vapaaehtoiskoordinaattori Jeannen kanssa mitä vanhenemismuutoksia ikääntynyt ihminen kohtaa ja kuinka ne näkyvät ikääntyneen käytöksessä. Puhuimme myös muistisairauksista ja muistisairaan ihmisen kohtaamisesta. 

Koulutuksen aikana katsoimme alla linkitetyn videon jossa Naomi Feil, Amerikkalainen jo eläkkeelle jäänyt entinen sosiaalityöntekijä kertoo kuinka kohdata muistisairas. Videolla hän selittää, mitä sympatia ja empatia tarkoittavat ja mitä empaattinen vuorovaikutus käytännössä on. Todella katsomisen arvoinen video! Monesti opiskeluissa ja työharjoitteluissa olen kuullut luokkatovereideni tuskailevan miten vaikeaa on kohdata ikääntynyt ja erityisesti jo muistinsa menettänyt ihminen. Kouluissa ei oikein opeteta mitä sanoa tai miten toimia, kun vuodeosastolla makaava vanhus ärähtää "kuka varasti lempikoruni" tai se yleisin "haluan vain kuolla pois...". Video antaa muutaman käytännönvinkin mitä tehdä vastaavissa tilanteissa. Ja empaattista vuorovaikutustahan voi käyttää kaikenikäisten ihmisten kanssa! 

https://youtu.be/ESqfW_kyZq8

- Emmi

Oppia ikääntyneiden kanssa työskentelystä tuli valtavasti. Aikaisempi kokemus vanhustyöstä oli hyvin vähäistä. Koulun seniorityön kurssi antoi hyvin löyhät eväät vanhusten kanssa työskentelyyn sillä vanhusten kohtaamisesta, muistisairauksista, hoivakodin toiminnasta, omaisten tarpeista eikä muistisairaiden kanssa työskentelystä ollut minkäänlaista käsitystä. Ensimmäisen vuoden syksyllä olin tehnyt projektin pienryhmän kanssa vanhusten tuettuun palveluasumiskeskukseen mikä toi hiukan apua vanhusten ryhmien vetämiseen.

Tietämättömyyden tuomaa ahdistusta aloin lievittämään tutustumalla netistä löytyviin lähteisiin muistisairauksista. Opin lähteistä lukemalla dementiasta, alzheimeristä ja parkisonin taudista. Näistä muistisairauksista opin eniten työskentelemällä näiden sairauksien kanssa elävien ihmisten kanssa. Tuntui todella vaikealta toimia ihmisten kanssa, jotka käyttäyvät oudosti, ei oikein tiedä mitä kuuluisi tehdä ja sanoa tai miten reagoida erilaisiin asioihin esimerkiksi kun dementia potilas toistaa muutaman minuutin välein mistä kaupunigsta on kotoisin tai alkaa yhtäkkiä huutamaan minulle.

Ikäihmisten kohtaaminen ei ole niin itsestään selvää mitä se saattaa kuulostaa. Seniorikansalaisilla on takana pitkä elämä, jonka aikana on tapahtunut lasten syntymisistä läheisten kuolemaan, sota-aikaa, siirtolaisaika, opiskeluja, työskentelyä, huonoja ja parempia aikoja. Nuorena opiskelijana on haastavaa ymmärtää sitä kaikkea mitä he ovat kokeneet elämän aikana. Siihen samaan kokemusmaailmaan pääsemiseksi pitäisi työskennellä hyvin pitkään että pystyy ymmärtämään heitä. Sosionomin tehtävänä minun on tärkeää ymmärtää asukkaan tämän hetkinen tilanne elämässä ja minkälaisia palveluita hän tarvitsee. Koen kuitenkin tärkeäksi Finlandia Villagen kaltaisen paikan hoivakodissa tärkeäksi sen että henkilökunta pyrkii ymmärtämään ihmisten taustakulttuureja. En usko että suomalainen asukas nauttii siitä että hänelle soitetaan 20-luvun kanadalaista country –musiikkia suomalaisen musiikin sijasta. Tai asukkaalle järjestetään bingoa ja levyraatia vaikka hän tykkäisi enemmän liikkua luonnossa. Asukkaiden on tärkeää saada itseään kiinnostavaa ohjelmaa hoivakotiin sillä jos heille ei järjestetä kiinnostavia aktiviteetteja niin se syrjäyttää asukkaita pois yhteisöstä, koska kuuluvuuden tunnetta ei synny.

Tutustuin myös Finlandia Villagen historiaan ja sen toimintaan. Finlandia Villagessa toteutetaan jatkuvaa hoitoketjua. Tällä tarkoitetaan sitä että asukas voi tänne kylään muuttaessa tulla asumaan täysin itsenäisesti. Asukkaan vanhetessa hänet voidaan siirtää asumaan tuettuun asumiseen ja lopulta hoivakotiin, kun avun tarven nousee niin suureksi. Asukkaalla on hyvä jatkumo eikä asuinalue muutu radikaalisti missään vaiheessa.

Reflektointia henkilökunnan kanssa tapahtui hyvin vähän, koska Finlandia Villagessa ei työskente yhtään sosiaalityöntekijää. Työskentely oli hyvin itsenäistä, kokonaan omalla vastuulla mitä teen harjoittelussa. Tehtävänä oli luoda ohjelmaa ja tavata kahden kesken hoivakodin asukkaita. Pidimme yhdessä toimintaterapia opiskelijan kanssa kaksi viikkoisen veteraanikuntoutuksen ja viikottaisen Suomikerhon. Veteraanikuntoutus ja Suomikerho oli täysin meidän suunnittelemia ja ohjaamia. Aktiviteettien ja ohjelmien toteutumista ei ollut kukaan ohjaaja kertaakaan valvomassa, eikä niiden arviointi olisi mahdollista, koska ohjelmat järjestettiin suomeksi eikä oikeanlaista työntekijää arviointia tekemään löydy.

Kanadassa tapahtuva harjoittelu poikkeaa paljon Suomessa toteutuvasta harjoittelujaksosta. Sopeutuminen vieraan maan kulttuuriin, erilaisiin toimintatapoihin, ihmisiin ja paikkaan missä tulee asumaan muutaman kuukauden. Suomesta tulevat opiskelijat ovat hyvin paljon odotettuja asukkaiden keskuudessa. Yllättävä havainto asukkaista oli se ettei kovin useat ikävoi Suomeen lähes laisinkaan. Monet ovat niin tyytyväisiä elettyyn elämään Kanadassa ja nykyiseen hetkeen. Suomiopiskelijat tuovat mukavaa piristystä arkeen ja mahdollisuutta keskustella niistä juurista mistä he ovat lähteneet ja opiskelijat tuovat tietoa tämän hetken Suomesta. 

-Juhis

Myös me suomioppilaat pääsimme pullanpyörittelyyn ja letitykseen mukaan. Kovasti saimme neuvoja ja ohjeita kuinka pulla letitetään "oikeaoppisesti", mutta saas nähdä jäikö oppi kuitenkaan päähän :D Sen verran nopiaan tahtiin mummot pullia pyörittelivät ja letittivät. Ja päivän aikana pullapitkoja syntyikin yli sata kappaletta! Pullataikina vaivattiin onneksi koneellisesti, mikä helpottaa työskentelyn raskaimmassa vaiheessa eli taikinan vaivaamisessa. Kenenkään ei tarvinnut vaivata käsivoimin taikinaa alusta loppuun. 

Alla kuvassa Juha-Matti pullanletityspuuhissa.

Pullanpaistoon kuuluu monenmonta työskentelyvaihetta. Jokainen asukas osallistui toimintoihin toimintakykynsä mukaan; yksi sekoitteli taikinaa ja huolehti taikinakoneesta, osa asukkaista letitti vain pullia, muutama voiteli kohonneita pullia ja toiset huolehtivat uunin käytöstä. Iäkkäillä ihmisillä usein reuma ja muut kivut vaivaavat, joten oli kiva nähdä silti niin monen asukkaan osallistuvan pullanpaistoon. Tosin miehet puuttuivat kokonaan näistä kuvioista...

Valmiita pitkoja myytiin pitkin päivää halukkaille Finlandia Kylän asukkaille ja myös henkilökuntaa kävi ostoksilla. Pullantuoksu leijaili joka puolella ja houkutteli myös ohikulkijoita katsomaan mitä Finlandia Kodin salissa tapahtuu. Suomalaisten tekemä pulla on täällä erityisen suosittua ja maultaan ihan erilaista kuin paikallinen pulla. Tosin ei kyllä siltikään vedä ihan vertoja äidin tekemälle pullalle vaikka hyvää onkin! :D 

- Emmi

Lunch and Learn tarkoittaa siis lounastapaamista, jossa esitellään samalla paikallisille kuntoutusalan ammattilaisille apuvälineitä. Monet terapeutit ovat työssään kiireisiä, joten lounaalla on pyritty houkuttelemaan paikalle osallistujia. Apuväline-esitteljänä toimi Kanadan Invacaren tuote-esittelijä, joka esitteli alueen toimintaterapeuteille ja fysioterapeuteille Invacaren uusimpia tuotteita. Apuväline-esittely järjestettiin paikallisen apuvälinekeskuksen/myymälän tiloissa.

Jokainen osallistuja sai Invacaren uusimman katalogin ja infoläpysköjä esiteltävistä tuotteista.

Alla kuvia myymälästä...

Alla kuva Invacaren pyörtuolista, jonka selkänojaan on tullut uudistuksia. Selkänojan saa eri syvyydellä ja kaarevuudella ja sen irroittaminen ja vaihtaminen on helppoa. Kuvassa myös pyörätuoliin saatavia erilaisia istuinpehmusteita eri käyttötarkoituksiin.

Invacaren uusin innovaatio nimeltään "Libre". Jopa ROHO:n käyttäjät ovat kehuneet Libreä paremmaksi kuin tähän asti parhaana pidetty ROHO. Siinä painetta vähentää erityiset geelityynyt ja vaahtomuovin erikoisrakenne. Itsekkin kokeilin tuotteita ja istuin eri pehmusteiden päällä. Geelityynyt tuntuivat mukavilta ja tasapainottivat painetta tuntuvasti. Ne myös liukuvat käyttäjän liikkuessa ja erityisesti jäi mieleeni esittelijän puhe siitä että pehmusteen geelityynyt "lukitsevat" käyttäjän lantion parempaan asentoon kuin esimerkiksi ROHO.

Apuväline-esittelijä mainosti myös Invacaren uusinta sähkökäyttöistä sairaalasänkyä. Sängyssä oli säätövaraa joka suuntaan ja erityisesti jäi mieleeni se, ettei sängyn säätämisestä kuulunut lainkaan ääntä! Kaukosäätimen näppäimet oli myös värikoodattu käytön helpottamiseksi. Sänkyyn sai erilaisia tankoja ja härpäkkeitä helpottamaan sängystä nousua jne. Sängyn hinnaksi esittelijä kertoi noin 24 000 dollaria jonka asiakas maksaa itse kokonaisuudessaan. Harvalla on siis varaa vastaavanlaiseen luksukseen... Ontarion osavaltio maksaa siis pyörätuoleista 75% kuluista yms välttämättömät apuvälineet esim. suihkuun ja vessaan. 

Alla kuvaa eräästä Invacaren patjamallista, joka on painetta vähentävä. Sopii erityisen hyvin siis asiakkaille jotka makaavat suuren osan päivästä sängyssä ja ovat suuressa riskissä saada painehaavoja. 

Myymälän nurkasta bongasin myös tälläisen antiikkiesineen, ikuisuuksia vanhan pyörätuolin! Kyllä on apuvälineet hieman kehittyneet vuosien varrella.

- Emmi

Järven rannalle on rakennettu aika hienoja linnoja ja lukaaleja. Harvalla on varaa asua aivan rannan läheisyydessä sillä siellä kiinteistövero on kalliimpi kuin muualla.

Meloimme pienen saaren ohi ja tottakai sinne oli pistetty pystyyn lipputanko jossa liehui Kanadan lippu.

Retken jälkeen istuskelimme vielä Mairen luona ja tarinoimme hetken ajan... Tällaisen pahkasta tehdyn puuvadin bongasimme hänen olohuoneen hyllyltä. Aika hieno!

Hauskan näköinen kivestä tehty pihakoriste. Näyttää ihan sellaiselta kivikasvolta joita voi nähdä Pääsiäissaarilla.

- Emmi

Nathan opiskeli paikallisessa Laurentian University nimisessä yliopistossa vuosina 2002-2006 biologiaa (Bachelor of Science, Bio-medical Biology). Toimintaterapiaa Nathan opiskeli Queen's Universityssä vuosina 2006-2008 (Master of Science, Occupational Therapy). Suurin ero Kanadalaisen ja Suomalaisen toimintaterapiakoulutuksen välillä on siis se, että päästäkseen opiskelemaan toimintaterapiaa on ensin oltava jokin kandidaatintutkinto (baccalaureate degree). Toimintaterapeutin tutkinto Kanadassa on maisteritasoinen ja se kestää yhteensä 24 kuukautta. Opiskeluihin kuuluu teorian lisäksi käytännönharjoittelua vähintään 1000 tuntia (World Federation of Occupational Therapists' standardi).

Täältä voi katsella millaista kurssitarjontaa Queensin yliopistolla on tarjota toimintaterapian koulutusohjelmassa http://rehab.queensu.ca/programs/msc_ot/timetables

Nathan Laakson ensimmäinen työpaikka oli Source Rehabilitation Inc nimisessä yhtiössä, jossa hänen tehtävänään oli tarjota toimintaterapiapalveluita moottoripyörä-, ja auto-onnettomuuksissa vammautuneille asiakkaille. Työnkuvaan kuului asiakkaiden haastattelua, havainnointia ja arviointia. Nathan valmisteli asiakkaista "case histories" eli asiakaskertomuksia. Hän myös toimi osana moniammatillista työryhmää.

Vuosina 2009-2011 Nathan työskenteli Acclaim Ability Management yhtiöllä. Siellä hän työskenteli työergonomia-arviointien parissa ja asumisen muutostöiden parissa. Työhön kuului myös vakuutusyhtiöiden sekä lakimiesten kanssa yhteistyön tekemistä. Hänen työalueenaan oli koko Pohjois Ontarion alue. Nathan vastasi työssään "rehabilitation assistant workers" työntekijöiden ohjauksesta (kuntoutuksen ohjaaja/avustaja).

2011-2014 Nathan työskenteli toimintaterapeuttina Lifemark Physiotherapy-nimisessä yrityksessä. Siellä hänen työnkuvansa koostui teollisuustyöpaikkojen ergonomia-arvioinneista, onnettomuuksien ennaltaehkäisy-arvioinneista, työhönpaluu-kuntoutusohjelmista sekä työkyvynarvioinneista. Nathan konsultoi useita yrítyksiä.

Tällä hetkellä Nathan työskentelee toimintaterapeuttina North East Community Care Acces keskuksessa. Oman yrityksen "Nathan Laakso Occupational Therapy Services" Nathan perusti vuonna 2011.

Kulkiessani Nathanin mukana perjantaipäivän, pääsin näkemään kolmen vuodeosastopotilaan pyörätuolisovitusta.  Lisäksi seurasin yhden AVH-kuntoutujan ajoharjoittelua sähkömopolla. Nämä kaikki tapahtuivat Finlandia Kylällä. Nathan kertoi ettei hänen työnkuvaansa kuulu antaa varsinaista "terapiaa". Hän keskittyy työssään vain kodinmuutostyön tarpeiden kartoittamiseen ja apuvälinehankintoihin. Nathan kertoi ikääntyvien kohdalla olevan järkevintä keskittyä vamman tai rajoitteen kanssa elämisen helpottamiseen, ei niinkään enää vammasta parantamiseen tai kuntouttamiseen. Nathan kertoi että hän työskentelee tällä hetkellä noin kolmenkymmenen uutta pyörätuolia tarvitsevan asiakkaan kanssa. Päivät koostuvat siis paljolti pyörätuolien sovituksista, muokkaamisista, mittojen ottamisista jne. Sähköisiä apuvälineitä kuten sähkömopoa käyttöönotettaessa asiakkaan täytyy kyetä näyttämään että tämä pystyy hallitsemaan apuvälinettä itsenäisesti. Siksi sähkömopon käyttäjille määrätään usein esimerkiksi 10 tuntia "ajoharjoittelua" yhdessä rehabilitation assistant työntekijän kanssa. Nathan työskentelee useiden apuvälinevalmistajien edustajien kanssa ja hän kertoo että monesti hänen työpäivänsä koostuu odottelusta. Tuonakin perjantaipäivänä odottelimme noin 45 minuuttia myöhässä olevaa apuvälineteknikkoa/esittelijää saapuvaksi asiakkaan luo.

Pyörätuolit maksavat usein tuhansia dollareita ja Nathan on suuressa vastuussa määrätessään asiakkaalle näitä kalliita apuvälineitä. Ontarion provinssi maksaa asiakkaalle 75 prosenttia pyörätuolin hankintakuluista ja Nathanin kertomuksen mukaan Ontarion tilanne on muihin provinsseihin verrattuna hyvä, sillä siellä asiakkaat saavat useimmiten käyttöönsä uudet apuvälineet eivätkä käytettyjä. 

Tuona päivänä pääsin lisäksi seuraamaan ensimmäistä toimintaterapia-asiakaskäyntiä erään Finlandia Kylässä asuvan vanhuksen luona. Omaiset ja hoitohenkilökunta olivat osoittaneet huolensa asukkaan kaatuilusta ja Nathan kävi haastattelemassa asukasta. Haastatellessaan hän täytti erityisen lomakkeen jossa käytiin läpi asukkaan toimintakyky, apuvälineet, asunnon muutostyön tarpeet jne. Tällä kertaa asukas oli kuitenkin hyvin haluton saamaan toimintaterapiaa, joten käyntimme jäi lyhyeksi. Nathan vilkaisi asukkaan asunnon läpi ja tarkasti kylpyhuoneeseen asennetut apuvälineet. Nathan kertoi ettei aikuista ihmistä voi pakottaa ottamaan vastaan apua, joten usein tälläisissä tilanteissa hän tyytyy vain soittamaan omaisille ja kertomaan oman mielipiteensä. Esimerkiksi tämä asukas tarvitsi kipeästi uutta matalampaa sänkyä, joka madaltaisi riskiä myöskin kaatua.

Tuona päivänä käväisimme myös kotikäynnillä Sudburyn keskusta-alueella erään selkäongelmaisen vanhuksen luona. Jälleen ymmärsin konkreettisesti sen, kuinka hyvin asiat Suomessa oikeastaan ovatkaan. Tällä asiakkaalla ei ollut useaan viikkoon ollut mahdollisuutta päästä suihkuun, sillä ihme ja kumma edes hänen luonaan käyvä sairaanhoitaja ei ollut tehnyt kylpyhuoneen kipeästi tarvitsemille apuvälinehankinnoille yhtikäs mitään. Täällä köyhyys näkyy ja tuntuu eri tavalla kuin Suomessa. Ihmiset ovat paljon epätasa-arvoisemmassa asemassa ja sosiaali&terveyspalvelut eivät aivan yllä Suomen tasolle. Nathan kertoikin useiden kollegoidensa mielummin työskentelevän sairaalaympäristöissä, sillä he eivät halua mennä ihmisten koteihin. Koteihin, jotka useimmiten ovat kaikkea muuta kuin siistejä ja turvallisia, esteettömiä ja mukavia ympäristöjä työskennellä. Näinhän se on varmasti Suomessakin, että kaikenlaista kyllä näkee ja kuulee jos tekee työssään paljon kotikäyntejä asiakkaiden luokse. Silti tuntuu, että Suomessa tarvittavat palvelut saa paljon nopeammin ja työntekijät ovat paremmin koulutettuja, esimerkiksi kotisairaanhoito. Ihmisistä oikeasti välitetään.

Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja yritin saada siitä mahdollisimman paljon irti. Tällä hetkellä tuntuu etten oikeastaan suorita Finlandia Kylällä toimintaterapiaan liittyvää työharjoittelu, vaan lähinnä olen täällä tutustumassa Kanadalaiseen tapaan hoitaa ja kuntouttaa ikääntyneitä, sekä näkemässä miten täällä päin toimintaterapiaa toteutetaan. Koska minulla ei ole Finlandia Villagella toimintaterapeuttia ohjaamassa, koen olevani hyvin yksin "omien asiakkaideni" kanssa. Tiedän olevani jo suht itsenäinen työssäni ja pystyn tekemään päätöksiä havaintojeni perusteella. Silti jotain jää puuttumaan. Antoisinta ja opettavaisinta tähän mennessä on ollut järjestää veteraanikuntoutusjakso Juha-Matin kanssa, sekä ohjata tuolijumppia ja järjestää viikoittain Suomikerhoa suomiasukkaille. Odotan kovasti aina Nathanin ja Breannen eli paikallisten toimintaterapeuttien tapaamista. Harmittavasti tyharjoittelun alkuhässäköiden vuoksi toimintaterapeuttien seurassa kulkemiset jäivät nyt sitten harjoittelun loppupuolelle. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen että olen rohkeasti  ja itsenäisesti ottanut yhteyttä paikallisiin kuntoutusalan ammattilaisiin täysin vieraalla kielellä sekä näin pystynyt järjestämään itselleni oman alan "ohjausta".

- Emmi

Sosionomin työntehtäviin kuuluu asukkaiden elämänlaadun parantaminen. Finlandia Villagen henkilökuntaan kuuluu vain muutamia suomen kieltä puhuvia henkilöitä. Lähes kaikki viriketoimintaa järjestävät työntekijät siis puhuvat englantia. Vaikka suurin osa suomalaisista osaavat puhua englantia niin he tarvitsevat keskustelua omalla kielellä ja he haluavat tavata muita suomalaisia asukkaita.

Minun tehtävänä on vastata tähän tarpeeseen. Kuten edellisestä postauksesta näkee niin aikatauluni koostuu pääasiassa one-on-one tapaamisista eli tapaan kahden kesken asukkaita ja ryhmätoiminnan järjestämisestä. Kun tapaan asukkaita kahden kesken niin yleensä keskustelemme asioista joista hän haluaa. Asukkaat yleensä haluavat muistella menneisyyttä ja hyviä aikoja ennen tuettuun asumismuotoon muuttamista. Välillä myös olen ottanut mukaan pelejä, joita asukkaiden kanssa voidaan pelata. Tietokone on ollut myös hyvä apuväline jos esimerkiksi haluaa näyttää kuvia tai videoita synnyinseuduilta. 

Ryhmätapaamisissa olemme tehneet  aistiharjoituksia, visailua, pelaamista ja elämänkaaren läpikäymistä. Aistiharjoituksilla on mahdollista tuoda esimerkiksi luonto lähemmäksi niitä ihmisiä, jotka eivät pääse käymään ulkona. Aistiharjoitukseen keräämme luonnosta eri materiaaleja esimerkiksi puun lehtiä, sammalta, ruohoa, hiekkaa, multaa, oksia, käpyjä ja kaikkea mitään vaan saadaan irti. Materiaalit kerätään pusseihin tai mielellään rasioihin, jotta niitä on helppo käsitellä asukkaiden kanssa. Ryhmäläisten määrä kannattaa miettiä ihmisten kunnon mukaan. Jos asukkaat ovat hyvän kuntoisia niin ryhmän koko voi olla helposti iso mutta jos on esimerkiksi vaikea kuulla tai käyttää käsiä niin harjotuksen voi tehdä vaikka one-on-one tai kahden ryhmäläisen kanssa. Luonnon materiaalien lisäksi soitamme samalla tietokoneelta luonnon ääniä (meri, tuulen humina, hiekkatiellä kävelyä jne.). Ryhmäläiset sulkevat silmänsä ja kuvittelevat itsensä jonnekkin mieleiseen paikkaan. Ryhmänohjaaja antaa jokaisen käteen tunnusteltavia materiaaleja. Tehtävän ohjeistus kannattaa tehdä huolella jotta jokainen ymmärtää ettei eri ääniä ja tunnusteltavia asioita tarvitse tunnistaa ja muistaa ulkoa vaan pääasia on että palaa mielessään jonnekkin mieleiseen paikkaan. Harjoitusta voi jatkaa esimerkiksi piirtämällä paperille kaikkien mielimaisema, johon mielessään palasi.

Elämänkaari on toimiva menetelmä koko elämän läpi käymiseen. Elämänkaareen kannattaa varata paljon aikaan ja tehdä huolellinen suunnitelma jokaiselle ryhmäkerralle. Elämänkaaren voi jakaa esimerkiksi neljään vaiheeseen lapsuus, nuoruus, aikuisuus, nykyhetki/eläkeikä. Elämänkaari piirretään isolle paperille. Keskelle paperia voidaan tehdä pitkä viiva, mikä menee suoraan tai kiemurtelee (elämän ylä- ja alamäet). Viiva jaetaan yllämainittuihin neljään osioon ja siihen laitetaan niitä vuosilukuja, jotka ovat olleet merkittäviä elämässä. 

Työ on hyvin antoisaa mutta välillä myös koen turhautumista, koska välillä tuntuu että onko tästä hyötyä. Varsinkin kun on harjoittelijana niin työn jatkuvuudesta ei ole mitään tietoa. Työskenteleminen muistisairaiden kanssa (dementia, alzheimer..) on monesti todella rankkaa, kun näkee ettei ihmiset enään tiedosta missä elävät, eivät pysty syömään itse, ei tunnista lähiomaisia, haluavat kotiin asumaan, koska ei viihdy hoitokodissa. Vaikka olen useita henkilöitä tavannut useaan kertaan niin silti he eivät muista minua. Voi olla että järjestän heille aamupäivällä ohjelmaa, eikä asukkaat muista enään iltapävällä mitä ovat päivän aikana tehneet. Harjoitteluni tarkoituksena kuitenkin on tuoda virikkeitä ikäihmisten arkeen ja sekin on parempi että edes osan päivästä asukkaista saa virikettä kuin ettei saa koskaan. Olisi hyvä luoda jokaiselle asukkaalle yksilölliset tavoitteet, joihin pyritään. Niiden kautta voi kehittää toimintaa/virikkeitä, jotta asukkaiden kunto paranee tai pystytään ylläpitämään sen hetkistä psyykkistä ja fyysistä kuntoa. Asukkaiden voimavarojen tunnistaminen on erityisen tärkeää täällä sekä ratkaisukeskeisesti toimia haastavien tilanteiden kanssa. Työtä myös pitää ajatella omaisten kannalta. Työ ei kosketa pelkästään asukasta yksistään vaan useilla on paljon omaisia, lapsia ja puoliso, joilla on huoli omasta lähisukulaisesta. Sukulaisten on hyvä tietää että heidän läheinen saa hyvää hoitoa, eikä tarvitse pelätä ettei hänestä välitetä.

Täytyy myös muistaa ettei muistisairaudet ole minulle entuudestaan tuttuja. Aikasempaa tietoa muistisairaiden kanssa toimisesta ja heidän kohtaamisesta ei ole ollut hirveästi. Nyt harjoittelun aikana olen päässyt opiskelemaan ja kohtamaan monenlaisista sairauksista kärisiviä ihmisiä. Epätietoisuus myös vaikuttaa turhautumiseen ettei aina tiedä mitä tulisi tehdä. 

Ikäihmisten kanssa joutuu kohtaamaan monia vaikeita asioita. Monilla on puoliso kuollut tai itse saattaa olla niin vanha ettei elinikää välttämättä ole paljoa. Näistä asioista keskusteleminen on haasteellista, koska ei tiedä mitkä ovat oikeat asiat mitä suustaan voi päästää ja miten kuuluu reagoida, kun toinen ihminen on menettänyt läheisen. Omien huomioiden mukaan asukkaille on tärkeintä että joku kuuntelee ja että on joku kenelle voi puhua näistä asioista, eikä niinkään odoteta vastauksia kuuntelijalta. Myöskin että joku kuuntelee vähentään yksinäisyyden tunnetta.

Finlandia Villagessa valitsee todella tiivis yhteisöllisyys. Asukkaat tuntevat toinen toisensa ja peräti jotkut sanovat että Finlandia Village on yhtenäinen perhe. Jokaisella puolella (finlandia koti, hoitokoti, lepokoti, palvelukoti) järjestetään omaa ohjelmaa mutta se ei tarkoita sitä ettei kaikki voi osallistua jokaisten ohjelmaan. Esimerkiksi Finlandia-kodin Suomikerhoon ja elokuvailtaan osallistuu asukkaita hoivakodin, lepokodin ja pavelukodin puolelta. Sosionomin tehtäviin kuuluu myös tämän yhteisöllisyyden ylläpitäminen ja edistäminen. 

-Juhis

Music & Memory on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka tuo digitaalisen musiikkipalvelun (iTunes) kautta ikäihmisille yksilöllisesti valittua musiikkia pyrkien parantamaan heidän elämänlaatuaan. Idea on lähtöisin Yhdysvalloista. Organisaation nykyinen toimitusjohtaja Dan Cohen halusi pystyä kuuntelemaan suosikkimusiikkiansa 60-luvulta, sitten kun hän joskus joutuisi vanhainkotiin. Vuonna 2006 Dan tajusi, ettei Yhdysvaltojen 16 000 vanhainkodista yksikään käyttänyt iPodeja asukkaiden viriketoiminnassa.

Music & Memory organisaatio kouluttaa vapaaehtoisia, vanhainkotien työntekijöitä, hoitoalan ammattilaisia sekä omaishoitajia luomaan yksilöllisiä musiikkisoittolistoja iPodin ja muiden vastaavien digitaalisten audiovälineiden avulla. Yksilöllisesti valitun musiikin avulla muistisairaat sekä muista kognitiivisista ja fyysisistä toimintakyvyn rajoitteista kärsivät ihmiset voivat jälleen kokea yhteyden ympäröivään maailmaan - musiikin herättämien muistojen avulla!

Esimerkiksi lapsuuden tai nuoruuden suosikkimusiikki voi tuoda ihmisen mieleen syviä muistoja menneisyydestä ja näin auttaa jopa täysin muistisairasta ihmistä löytämään jälleen yhteyden omaan persoonaansa. Yksilöllisesti valittu musiikki voi auttaa ihmistä kommunikoimaan ja olemaan läsnä hetkessä.

Music & Memory organisaatio haluaa juurruttaa musiikkimenetelmänsä käyttämisen vanhustenhoidossa yhdeksi hoitostandardeista kaikkialla terveydenhuollossa.

Musiikin käyttöä muistisairaiden parissa on tutkittu runsaasti. Organisaation omien tutkimusten mukaan musiikin avulla;

• osallistujat ovat onnellisempia ja sosiaalisempia
• vuorovaikutussuhteet hoitohenkilökuntaan, muihin osallistujiin ja perheenjäseniin syvenevät
• kaikki hyötyvät rauhallisemmasta, tuetusta sosiaalisesta ympäristöstä
• haitallinen käytös kuten aggressiivisuus vähenee huomattavasti
• lääkkeiden käyttö vähenee

Artikkelissa kerrotaan liikunnan terveysvaikutuksista kehoon ja mieleen. Ikääntyessä kehon lihasmassa vähenee sekä notkeus, lihasvoima ja nivelten liikelaajuudet heikkenevät. Sydämen ja keuhkojen toiminta kiihtyy, joka taas vaikuttaa muualle kehoon negatiivisesti.  Ikääntynyt on suuremmassa riskissä sairastua erilaisiin kroonisiin sairauksiin. Kävely, tanssiminen, venyttely, voiman kehittäminen ja pelien pelaaminen kaikki vaativat fyysistä toimintakykyä ja hidastavat ikääntymisen vaikutuksia.

Liikkuva ikääntynyt henkilö kokee positiivisia muutoksia kehossaan. Insuliiniherkkyys ja verensokeritasot tasapainottuvat, kehon rasvavarastot vähenevät, verenpaine alenee ja sydämen toiminta voimistuu. Verisuonet alkavat rakentaa rinnakkaisvaltimoita tukkeutuneiden verisuonten viereen, parantaen verenkiertoa sydämeen, aivoihin ja muihin sisäelimiin. Kehon sisäiset korjausmekanismit nopeutuvat ja immuunisysteemi voimistuu. Liikunnan lisäämisellä arkeen voidaan vaikuttaa positiivisesti myös kognitioon, tunne-elämään ja sosiaalisin suhteisiin.

Finlandia Sisu Säätiö uskoo, että missä tahansa vaiheessa elämää ohjatut liikunta ja hyvinvointi -ryhmät parantavat ihmisten elämänlaatua ja tuovat lisää positiivista yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhdessäoloa niin Finlandia Kylään kuin kaupungin veteraaneille ja Sudburyn senioriyhteisölle.

Kuten jo aivan harjoittelun alkupuolella tänne blogiin kirjoittelin, Sisu Säätiö on saanut varainkeruun ja lahjoitusten avulla perustettua "The Finlandia Sisu Seniors' Fitness and Wellness Centre" salin tänne Finlandia Kylään. "Keskus/sali" on ainoa laatuaan Pohjois-Ontariossa. Se tarjoaa terveys-, hyvinvointi- ja liikuntapalveluita Sudburyn ikääntyvälle väestölle. Salilta löytyy erityisvälineitä kunnon ylläpitöön ja koulutettua henkilökuntaa opastamaan ja avustamaan liikuntaharjoittelussa. Myöhemmin suunnitelmissa on tarjota myös kävijöille terapiapalveluita (fysio- ja toimintaterapia).

Säätiö kerää yhä rahaa salia varten. Salille saatiin siis jo uudet suomalaiset hydrauliset HUR:in kuntosalilaitteet jotka on suunniteltu erityisesti ikääntyneitä varten. Yksi laite maksaa 5,000-6,000 dollaria, kaikkinensa laitteet maksoivat noin 50,000 dollaria. Jokainen salillakävijä varustetaan erityisellä rannekkeella joka rekisteröi harjoitukset ja neuvoo kuinka monta toistoa täytyy tehdä ja millä vastuksella.

Stay Strong. Live Long.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hienoja ajatuksia tosiaan ja mahtavaa että kehitetään vastaavanlaista toimintaa. Omasta mielestäni "keskuksen" perustaminen on vielä kuitenkin aivan puolitiessä. Esimerkiksi rannekkeita ei ole vielä saatu otettua käyttöön, vaikka laitteita voi jo omassa rauhassaan käyttää klo 8-20 välillä. Useat Finlandia Kylän asukkaat ovatkin jo löytäneet tiensä salille. Vanhat konkarikävijät käyvät totuttuun tapaan salilla, tuolijumpissa ja vesijumpissa. Mielenkiintoista seurata prosessia ja mitä kaikkea tänne kehitetään.

- Emmi

Kurssia ohjaavat yhteistyössä fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja sairaanhoitaja. Vastaavanlaista kurssia on järjestetty samalla kaavalla jo useampina vuosina, mutta nyt se järjestetään ensimmäistä kertaa Finlandia Villagen tiloissa. Syyskuun loppupuolella myös Finlandia Villagen omille asukkaille alkaa kaatumisenehkäisy-kurssi.

Kaksi kertaa viikossa järjestettävät harjoitukset toteutuvat aina samalla kaavalla. Ensin noin vartin mittainen lämmittely tuolijumpan avulla, sitten tanssitaan joko seisten tai istuen vapaasti musiikin tahdissa, venyttelyt tuolissa ja kuminauhan avulla lihaskuntoharjoitteita, jonka jälkeen siirrytään tasapainoharjotuksiin. Viikkojen edetessä pyritään siihen että osallistujien lihasvoima kasvaisi, tasapaino paranisi ja he rohkaistuisivat kävelemään "oikeaoppisesti". Aluksi harjoitukset toteutetaan suurimmalta osin tuolista käsin, mutta pikkuhiljaa edetään kohti sitä että kaikki harjoitteet toteutetaan seisten. Harjoituksissa on käyty läpi miten tuoliin istutaan ja miten sieltä noustaan oikeaoppisesti sekä tuettujen kävelyharjoitusten avulla on haettu oikeanlaista kävelytapaa. Vanhemmiten ikäihmiset alkavat helposti pelkäämään kävelyä ilman apuvälineitä ja heidän kävelynsä muuttuu "töpöttelyksi"; askel lyhenee eikä uskalleta varata painoa pitkäksi aikaa vain toisen jalan varaan.

Tasapainoon ja lihasvoimaan vaikuttavat monet asiat, joten kurssilla on tähän mennessä käyty läpi esimerkiksi nesteytyksen merkitystä. Luennoilla keskustellaan ja ohjaajat haastavat kuntoutujia itse miettimään asioita. Tulevina viikkoina kurssilla tullaan käsittelemään muun muassa kivun kanssa elämistä, reumaa, kodinmuutostyön tarpeita, ruokavaliota, apuvälineitä yms. On todella mielenkiintoista päästä osallistumaan kurssille ja olemaan "avustajana". Kurssin ohjaajana toimivan toimintaterapeutin kanssa sovin että lähden hänen mukaansa muutamana päivänä seuraamaan Kanadalaisen toimintaterapeutin työtä. Hän työskentelee vanhuspuolella erään Geriatrisen kuntoutusyksikön toimintaterapeuttina. En malta odottaa! Lisäksi tällä viikolla pääsen seuraamaan erään MIESPUOLISEN toimintaterapeutin työtä Finlandia Villagella. Hän käy satunnaisesti myös täällä meillä jos joku asukkaista on vailla jotakin apuvälinettä. Näistä lisää myöhemmin! :)

- Emmi